Keith Richards, Patience Please, Rolling Stones, American Tour, 1972

 "… Olin matkalla Rolling Stonesin kanssa, katselin sivusta, kun huomasin kyltin. Kutsuin Keithin paikalle ja otin kaksi nopeaa kuvaa. Tullivirkailija uhkasi takavarikoida filmin, joten poistuin nopeasti. Tiesin, mitä minulla oli." – Ethan Russell, valokuvaaja

"Jotkut hurjimmista öistäni – voin uskoa niiden todella tapahtuneen vain todisteiden ansiosta. Ei ihme, että olen kuuluisa juhlimisesta! Täydellinen juhla – jos se on hyvä – et muista sitä." – Keith Richards

Rolling Stones aloitti vuonna 1972 Amerikan-kiertueensa tukeakseen Exile on Main Street -albumin julkaisua – mikä itsessään oli yhtyeelle uusi aluevaltaus sekä musiikillisesti että kaupallisesti. Se, mitä seurasi, kirjoitti pelin uusiksi Stonesille ja musiikkiteollisuudelle ja loi pohjan vuosikymmenen suurille, railakkaille kiertueille, jotka muuttuivat yksinkertaisista promootiomatkoista popkulttuurin tapahtumiksi. Mitään tällaista ei ollut tehty rock 'n' rollissa aiemmin, ja kaikki myöhemmät kiertueet seurasivat vuoden 1972 kiertueen mallia mittakaavan, musiikillisten tavoitteiden, logistiikan, oikeudellisten sotkujen, huumeiden, naisten, hilpeyden, sivustaseuraajien ja yleisen irstailun osalta. Stones ei ollut kiertänyt Amerikkaa sitten Altamontin katastrofin vuonna 1969 (mikä johti tiukennettuun turvallisuuteen – yksityiskoneisiin, limusiineihin ja korkeampiin lavoihin vähentääkseen yleisön pääsyä yhtyeen lähelle), ja ollessaan rockin suurin yhtye ja tarvitessaan käteistä he päättivät järjestää ennennäkemättömän kiertueen. Se, mitä seurasi sinä kesäkuuna ja heinäkuuna 1972, on legendaarista. Voisi väittää, että kulunut ilmaus "juhlia kuin rocktähti" syntyi juuri silloin. Yksityiskone kuuluisine kielilogoineen, glamouriset julkkikset, matkustava lehdistö, valtavat määrät huumeita ja paljon julkisuutta saaneet neljän päivän orgiat Chicagon Playboy-kartanossa ovat vain muutamia legendaarisia tarinoita kiertueelta.