Motley Crue, Hollywood, CA, 1982

”Aloitin kuvaamisen miestenlehti Oui:lle 80-luvun alussa. Etsimme bändejä, jotka olisivat valmiita mihin tahansa. Los Angelesissa tapasin Bryn Bridenthalin, Elektra Recordsin tiedotuspäällikön; levy-yhtiöllä oli uusi bändi, jonka hän ajatteli sopivan laskuun. Bryn järjesti illallisen meksikolaisessa ravintolassa Mötley Crüen kanssa. Tiesin heti, että tämä oli sellainen bändi, jonka kanssa halusin hengata. Söimme tacoja, joimme tequilaa kunnes emme nähneet suoraan, ja päädyimme Rainbow-baariin. Samana elokuussa Elektra julkaisi Mötleyn debyyttialbumin Too Fast for Love, ja palasimme Los Angelesiin tekemään kuvauksen ja haastattelun Oui:lle. Se oli bändin ensimmäinen kuvaus, joka toi heille valtakunnallista huomiota. Sen jälkeen päädyimme Rainbow'hun kuvauksen mallien kanssa. Olimme siellä pahamaineisessa takakulman kopissa, jossa tapahtui jotain pöydän alla. Se oli ikimuistoinen ilta.” — Mark ”WEISSGUY” Weiss

”Tuokaa moottoripyörät, tuokaa tytöt, tuokaa verta, tuokaa kaikki! Minulle se oli: ’Kuinka pitkälle voimme mennä?’ Taiteilijan ja valokuvaajan välillä oli hieno synergia, koska Mark vaikutti olevan yksi meistä. Siihen aikaan – ja itse asiassa vieläkin – meillä oli ongelma ’ei-taiteilijoiden’ kanssa. Jos paikalle tuli todella konservatiivinen tyyppi, ammattivalokuvaaja neljän assistenttinsa kanssa ja koko se juttu, se tuntui siltä kuin kuvaisi saippuapakettia. Emmekä me ole saippuapaketti – me olemme vitun häkkiin suljettu eläin! Mutta Markin kanssa tuntui siltä, että ’tässä on sielunkumppani’. Itse asiassa tiedän, että sen jälkeen menimme meksikolaiseen ravintolaan ja joimme itsemme niin humalaan – bändi, kaikki mallit, Mark, koko seurue – että meidät kaikki heitettiin ulos ravintolasta.” — Nikki Sixx